torstai 23. heinäkuuta 2026

Sanna Marin: Toivo on tekoja








Sanna Marin - Toivo on tekoja 


Suomentanut

 Maija Laura Kauhanen

Englanninkielinen alkuteos


Hope in Action

Copyright © 2025 by MA/PI Oy

 Suomenkielinen laitos © Gummerus Kustannus Oy

 Published by agreement with Ulf Töregård Agency AB


Suomenkielinen laitos on muokattu suomalaista yleisöä ajatellen ja sovitettu Suomen oloihin yhteistyössä tekijän kanssa.


Kustantaja:

 Gummerus Kustannus Oy

 Helsinki


ISBN (e-kirja) 978-951-24-4754-1


Valokuva: Meeri Koutaniemi 


E-kirjan sivumäärä 


171 



Suomen kaikkien aikojen nuorin pääministeri Sanna Marin (s. 1985) johti maatamme historiallisten kriisien keskellä. Muistelmateoksessaan hän kuvaa omin sanoin urapolkuaan ja elämäänsä, pääministerikauden haasteita ja nuorena naisjohtajana kohtaamiaan julkisuuskohuja sekä kansainvälistä huomiota. Hänen johtajuuttaan on määrittänyt pelottomuus muutoksen edessä ja rohkeus astua johtoon. Samaan hän haluaa kannustaa myös tulevia sukupolvia.



Kiitos kustantamolle arvostelukappaleesta.


Tämä kirja toi paljon uutta ja mielenkiintoista informaatiota. Vaikka luulin lukeneeni hänestä jo kaiken. Nyt tuli syvempiä näkemyksiä asioihin ja ilmiöihin lehtijuttujen ja kohuotsikoiden takaa. Tekstissä kuuluu hänen oma äänensä. Onhan se ihan luonnollistakin kun hän on itse ollut kirjaa tekemässä. Fanitan häntä samaan tapaan kuin artisteja. Keltä se on pois? Missä sanotaan, ettei niin muka saisi tehdä? Välillä tuntuu, että on hirveesti olemassa semmosia näkymättömiä "sääntökirjoja", joita meijän kaikkien pitäs osata noudattaa, mutta kun niitä ei aina noudateta. 


Kirjassa käydään läpi Marinin vaiheet pääministeriksi tuloon, sivutaan lapsuutta ja nuoruutta, sekä ensi askeleita politiikan polulla. En ollut aiemmin tiennyt, että yksi ensimmäisimmistä hetkistä puolueensa kanssa oli sellainen, jossa hän seurasi keskustelua aiheesta tulisiko ruokailu kustantaa tilaisuudessa olleille vaiko eikö. Kaikkee sitä onkin.

Ollaan synnytty samana vuonna ja oli mielenkiintoista lukea henkilön lapsuudesta, joka tulee niin eri taustasta kuin itse tulen. Mutta ei sillä oo väliä, että ootko sä asunu lapsena Paltamossa tai Pirkkalassa, kun kenestä tahansa meistä voi tulla ihan mitä tahansa!

 


Jos sotavuosia ei lasketa niin lieneekö pääministerin tehtävä vuosikymmeniin ollut niin raskas kuin Marinin kaudella, johon mahtui Korona, Venäjän sodan aloitus, Natoon liittyminen ja kaikki tämä vain muutamassa vuodessa. Kirja kertoo näistä vuosista. Unohtamatta tietenkään erästä tanssivideota ja aamiaiskohua. 


Korona on jäänyt kauas taa, vaikkei siitä todellisuudessa niin kovin kauaa ole. Tuntuu etten paljoakaan muista siitä ajasta, vaikka koko ajan tapahtui myös omassa elämässä. Ehkä mieli suojelee. Se suojelee kyllä niin monelta asialta, että hyvä niin. 

Ehkä muistan parhaite Korona-ajan tiedotustilaisuudet ja etenkin sen kuinka koko Suomi sulkeutui Juhlapäivänäni vuonna 2020. Tiedotustilaisuudet antoi aina toivoa, että kyllä tää tästä vielä järjestyy. Meijän päättäjät tekee päätöksiä sillä osaamisella, taidolla, tiedolla ja ymmärryksellä, joka heillä missäkin tilanteessa on. 



Kirjassa pohditaan sitä, että jos asiat olisi menneet hieman toisin niin ei Marinista olisi poliitikkoa tullut. Lisäksi tosiaan painotetaan sitä kuinka Suomessa kuka tahansa voi olla mitä tahansa. Tästä lukiessani mietin koskettaako tämä ajatus kuitenkaan jokaista meistä, vai rajataanko siinä kuitenkin ihmisiä pois? Nimittäin! Yhtään ainutta vammaista kansanedustajaa ei tietääkseni tällä hetkellä ole. Ja jos kerta jokainen meistä tytöistä ja naisista Suomessa voi toteuttaa itseään ja on lupa olla sellanen kun on. Niin minkä takia esim. vammaiset ihmiset joutuu taistelemaan ihan perusoikeuksistaan, joista yksi on se pääsetkö vessaan vuorokauden aikana aina kun haluat, että saatko sä riittävästi tarvitsemaasi apua, avustajatunteja tai jotakin muuta palvelua, jotta tällainenkin kuin oikea-aikainen biotarpeittesi tekeminen on mahdollista? Minulle jäi vähän epäselväksi, että oliko tää kirja vammattomalta ihmiseltä vammattomille ihmisille? Vai oliko tää kirja ihan kaikille? 


Marin kertoo kirjassa myös miksi jätti päivän politiikan ja siirtyi kansainvälisiin tehtäviin ja tietysti myös avioerostaan ja syistä siihen. 



Oon kuullut kirjaa moitittavan huonosta suomennoksesta. En huomaa tekstissä mitään huonoutta, mutta ehkä olenkin liian puolueellinen sellaisia havaintoja tekemään. 


Suosittelen kuuntelemaan Yleisradion ja Warner Bros. ITVP:n yhteistuotannon 


Sanna Marin - miljoonat seuraa


Tampereella pääsee myös elokuussa katsomaan näytelmän 


MINÄ OLEN SANNA MARIN


jos lippuja löytyy. 




Jos luet vuoden aikana vaan yhden kirjan niin lue tää! Teos on hyvä läpileikkaus viime vuosien tapahtumiin meillä ja maailmalla ja kirjasta saa myös paljon toiveikkuutta. 



Tähtiä 3/5.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2026

Saana Airtola: Musta aalto







Saana Airtola - Musta aalto


© 2024 Kosmos (Äänikirja): 9789523523074


© 2024 Kosmos (E-kirja): 9789523523067


Äänikirjan lukija 


Johanna Valle


Äänikirjan kesto 


10h 47min 


E-kirjan sivumäärä 


326


Kansikuva 


Elina Äärelä



Lapsena muiden lasten seassa oleminen oli pahinta mitä tiesin. Koulupäivien jälkeen yritin pakottaa itseni kasvamaan.”

12-vuotias Meeri on tottunut pettymään aikuisiin. Kotona ei ole hyvä olla, ja koulussa muut tuntuvat vierailta. Kun Meeri lähettää ihailemalleen artistille Facebook-viestin, hän ei usko tämän edes avaavan sitä. Mutta Joonas lukee viestin heti ja kehuu Meeriä kypsäksi. Alkaa vuosien ihmissuhde, joka ensin toteuttaa Meerin villeimmät unelmat, mutta kääntyy lopulta painajaiseksi.

Vaikka ympäröivä todellisuus tuoksuu vielä persikkaiselta Baby Lips -huulirasvalta ja kimaltavalta Justin Bieber -ihovoiteelta, haluaa Meeri saada otteen aikuisten maailmasta. Ikkuna sinne avautuu vähitellen kehkeytyvästä suhteesta suosittuun artistiin, Joonakseen. Mutta mitä aikuinen mies haluaa teinitytöstä? Saana Airtolan esikoisromaani on sydäntä raastava kuvaus nuoruudesta, mustasukkaisuudesta ja fanikulttuurista. Se näyttää, kuinka monimutkaisia ovat halun, rakkauden, hyväksynnän kaipuun, vallan ja sen väärinkäytön verkot.

Saana Airtola on Turussa asuva kirjoittaja, joka on kiinnostunut lapsuudesta. Hän on opiskellut kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa. Musta aalto on hänen esikoisromaaninsa.


  


Luin tämän


 

 artikkelin 



ja ihmetellessäni siinä kerrottuja asioita mietin että en ollut huomannut kirjan julkaisua vuonna 2024. En myöskään heinäkuun alussa löytänyt ainuttakaan arviota kirjasta. 

Teos löytyi kuitenkin StoryTelin kirjahyllystäni. Aloitin kuuntelemaan ja samalla tutustuin itselleni uuteen äänikirjan lukijaan, joka osottautui hyväksi kokemukseksi.

 

Teksti on hyvää, kamalaa ja kamalan hyvää. Raskas aihe ja niin äärimmäisen raskasta kuunnella hyvästä tekstistä huolimatta. 

Prosessoin kirjaa seuraavat päivät. Ostin myös e-kirjan, jotta pystyisin vielä paremmin syventymään tekstiin. Kuuntelin kirjan myös Spotifystä kun hetken aikaa oli Premium. 


Kirjan päähenkilö Meeri lähettää fanipostia ollessaan 12v. Fanituksen kohde on aikuinen perheellinen henkilö. Tunnettu musiikin kautta. Fanipostista seuraa tiivis ja vuosia jatkuva yhteys ja yhteydenpito. 

Meeri kasvaa vuosien kuluessa aikuiseksi. Tämä yhteys vie Meerin elämästä paljon ja samalla myös täyttää sen. On vain ja ainoastaan tämä Meerin ja Joonaksen kahden keskinen maailma, joka ei kuulu muille ja jossa ei ole muita. Elämä tuntuu ainutkertaiselta, ja on täyttä vain näistä viesteistä. Muille ei voi kertoo kun ei ne kuitenkaan ymmärrä. Onko fanitus rakkautta? Onko rakkaus fanitusta? Näitä kysymyksiä mietin lukiessani. Kuinka suuri valta toisella ihmisellä voi olla toiseen ihmiseen? Kuinka paljon tapahtuu sellaista vallan käyttöä, joka ei koskaan tule tietoon? Kuinka paljon omaa valta-asemaa käytetään väärin ihan riippumatta siitä mihin se valta liittyy? 

Jokainen ihminen haluaa kokea olevansa ainutkertainen. Kirjassa kuvatun yhteyden pidon aikana Exklusiivinen kokemus vain korostuu. 

Mikä saa aikuisen ihmisen viestittelemään lapselle? Mahdollisesti kertomaan asioita, joita toinen osapuoli haluaa kuulla.Lainaus tekstistä: 



"tietääks sun vaimo musta? et me puhutaan?


Ei.


Sydämeni lisäsi väliin ylimääräisiä lyöntejä.


miks?


En tiennyt mitä olin ajatellut, mutta jos vaimo ei tiennyt minusta, en voinut olla kovinkaan tärkeä.


Me ei olla enää päiväkodissa, aikuisel ihmisel saa olla sellasia asioita, joita se ei haluu jakaa. Ethän säkään muuten kerro täst muille?


en ikinä vois, ku ne on meijän juttuja.


Joo. En mä tiiäks tarkota, et pitäs salailla jotenki erityisesti myöskään, oon vaan vähän, et en haluu vaikuttaa creepyltä. Tai saa kai tääki mut vaikuttaa oudolta, mut kyl sä mua ymmärrät."



Tuosta tulee just semmonen olo, että tavallaan salaillaan, vaikka ei tavallaan tehdä niin. 

Viestittelyn lisäksi on kahden keskinen tapaaminen Helsingissä. Artisti maksaa junaliput. Minkä vuoksi täytyy käydä lapsen kans kävelemässä aseman ympäristössä ja ylipäänsä tavata? Eikö aikuisessa elämässä ole jo tarpeeksi ihmisiä ympärillä? 



Ja niin vaan sitä laitetaan alaikäisen nimi listaan ja ilman ongelmia päästään baariin sisään keikalle. Todella lainkuuliaista ja aivan esimerkillistä toimintaa......... 


Meerin koulu ei oikein suju ja ihmissuhteet on mitä on tai ei ole. Seksiäkin harrastetaan ja myöhemmin ollaan pahoillaan kun ei jaksettu säästää itseä Joonakselle. Vuosien kuluessa mukaan tulee myös nettiseksi Meerin ja Joonaksen välille. 


Kaiken "huippu" on kyllä tämä hotellissa vietetty ilta.


Lainaus kirjan tekstistä: 



"Kun hän kävi vessassa, otin kuvan pöydällä olevasta kokaiinista ja sen vieressä olevasta pankkikortista, jossa luki hänen koko nimensä. Halusin sen todisteeksi itselleni siitä, että tämä oli ollut totta. Tiesin millä tavalla muistot hälvenivät ja lopulta katosivat. Kuva Joonaksen kanssa olisi ajanut saman asian, mutta en voinut sanoa sellaista ääneen, en voinut olla fani.


Aamuneljän aikaan Joonas sanoi, että hänen olisi pian käytävä nukkumaan, seuraavana päivänä piti jälleen mennä kahdelle keikalle. Ennen lähtöäni hän nousi halaamaan minua.


Kaiken tapahtuneen jälkeen hän olisi voinut yrittää houkutella minut sänkyyn, hän olisi saanut minut aivan helposti, mutta silti hän vain halasi. Eikä hän halannut pelkästään kehoani, selkääni, käsivarsiani ja olkapäitäni, vaan myös lapsuuttani, kiukuttelujani ja uhkailujani. Kaikkea, mitä ainoastaan hän oli todistanut. Sinä yönä tunsin itseni kuitenkin vihdoin aikuiseksi, niin aikuiseksi, että halasin itsekin kuin aikuinen, täysin eri tavalla kuin 13-vuotiaana, kiersin molemmat käteni hänen ympärilleen.


Ensimmäistä kertaa tunsin olevani varma jostain, mikä oli piilotellut pitkään mieleni taustalla. Minua ei haitannut, jos hän oli jotenkin epänormaali. Rakastin häntä silti. En tarvinnut selitystä, en halunnut hänen joutuvan miettimään oliko tunnustukseni ansa, nauhoitinko hänen puhettaan tai yrittäisinkö antaa hänet jostain ilmi. En halunnut hätäselityksiä puolesta tai vastaan, halusin meidän vain voivan olla rauhassa."



Yhteydenpito päättyy kun Joonas estää Meerin, jonka jälkeen on hetken sähköposteilua. Asiat jää tavallaan auki ja lieneekö kirja kirjoitettu, jotta prosessointi olisi helpompaa. 


Kirjassa tuodaan esille myös Rajatilapersoonallisuus. 


Lainaus tekstistä: 


"Jäykkä ja joustamaton tapa toimia. Korostunut todellisen tai kuvitteellisen hylätyksi tulemisen pelko ja pyrkimys välttää sitä. Impulsiivisuus. Tyhjyyden tunne. Mustasukkaisuus. Nopeasti eskaloituva dysforia. Myrskyisät ihmissuhteet. Päihteiden käyttö. Stalkkaus. Uhkailu."



En näe kirjan päähenkilöä diagnoosikuvauksen tavoin. En ota kantaa siihen eikö, tai onko mulla kokemusta aiheesta. Minua kiinnostaa minkä vuoksi nykyään aivan joka asialle on oltava joku diagnoosi? Tuntuu, että suuri osa diagnooseista on semmosia, jotka ei näy päälle päin ja sit ihmiset suuttuu siitä kun niitä ei oikealla tavalla huomioida. Vaikka ihmisellä olisi fyysisesti näkyvä poikkeavuus niin ei siltikään osata huomioida. 

Ihan tälleen yleisellä tasolla, että ihmiset tarttuu siihen, että mä en näe. Siitä tehdään pääasia, ei nähä ihmistä sen näön puuttumisen takana tai sisällä. Ihminen voi olla vaikka kuinka korkeesti koulutettu, mutta erilaisuuden kohtaaminen ei kuulu niihin koulutuksiin. Minä keskityn minun elämässä myönteisiin asioihin. Vaikkapa musakeikalla niin oon yleisössä minuna. En mä ole siellä niinku sillee, että täältä tulloo yks tämmönen vammanen! 



Tätä kirjaa lukiessani mietin omaa elämää ja kaikkee sitä mitä on ollut ja miten asiat näyttäytyy nyt. Jos mun elämä olisi mennyt eri tavalla niin en istuisi tässä kirjoittamassa blogia. Olisin nuorena alotetussa ihmissuhteessa. Toki se ois voinut viedä meidän molempien terveyden ja mielenterveyden, mut veikin vaan toisen. 


Kirja herätti taas sen kysymyksen, että miten osata olla aikuinen kun ei vaan osaa? Jos joku kirjottas ihmissuhteiden käyttöohjeet niin mäkin pärjäisin niissä geimeissä. Toki sitä osaa olla eri rooleissaan erilainen, jopa minä. Diagnoosit on vaan kirjainmerkeistä muodostuvia sanoja, jotka ei häiritse elämää jos niiden ei anna häiritä. 


Elokuussa julkaistaan uutena suomennoksena klassikko Sylvia Plathin Lasikello. Aiemmin julkaistu nimellä Lasikellon alla. Kirja teki aikoinaan suuren vaikutuksen ja en malttais odottaa tätä uutta versioo. Ei mun lukemisen aiheet siis ainakaan tule tässä kevenemään.


 


  



Jos haluat lukea rankan kasvutarinan niin lue tää. 


StoryTelissä annoin tähtiä 3/5.

perjantai 26. kesäkuuta 2026

riippumatonjussi 2026

Liput, majoitus + aamiainen  saatu yhteistyössä festivaalin kanssa. KIITOS! 


 🎶 ✨ Festarikesä 2026 käynnistyi Riippumatonjussi

festivaalilla, joka järjestettiin 18.-19.6.2026.



Pääsin arvioimaan tapahtuman esteettömyyttä ja saavutettavuutta – näkökulmasta, joka usein jää huomioimatta, mutta joka ansaitsee tulla näkyväksi. Kiitos festivaaliorganisaatiolle, joka mahdollisti tämän mahtavan yhteistyön ja kaikille muille osapuolille! Erityisesti kiitos avustajalleni, joka mahdollisti liikkumiseni vieraassa paikassa ja kaiken somesisällön! Henkilökohtaisen avustajan työssä pääsee paikkoihin, joihin ei muuten omassa elämässään välttämättä pääse! Kannattaa tehä hyvä valinta, että kenelle menee avustajaks! 

Festarien tapahtumapaikka oli Harjattulan kartano Kakskerrassa Turussa. 


Hyvä fiilis jäi! Juhannuksen aatonaatto sujui upeasti. Esiintyjät ja puitteet oli upeat. 



Tietoa tapahtumapaikasta 


Harjattulan Kartanon tarina

Harjattulan alueen historia ulottuu jopa 1200-luvulle asti. Ensimmäiset kirjalliset merkinnät Harjattulan alueen asutuksesta sijoittuvat 1300-luvun ensimmäisille vuosille. Kuudensadan vuoden aikana alueella harjoitettiin maanviljelyä, karjankasvatusta ja ratsutilatoimintaa. Alueen omistajat vaihtuivat tiheään. Kauppoja alueesta käytiin milloin kruunuilla, milloin ruplilla, mutta enemmistöä omistajista yhdistää se, että juuri kukaan heistä ei vakituisesti asunut alueella. 

Kohti kartanoa

Harjattula sai ensimmäisen sysäyksen kohti nykyistä muotoaan vuonna 1918 kun entinen verkatehtaaja johtaja Custav Björk osti Harjattulan Juho Arpalahdelta. Kartanon ja muiden alueella nykyisin sijaitsevien rakennusten suunnittelu aloitettiin samana vuonna ja rakennustyöt muutamaa vuotta myöhemmin. 

Kartano on arkkitehtuurisesti tyypillinen esimerkki vuosisadan vaihteen pelkistetystä jugendista, mikä näkyy ikkunoiden, fasadipintojen ja rakenteellisten yksityiskohtien niukkuudessa sekä mansardikaton ratkaisuissa. Ainoa puhtaasti kokonaisvaltaista suunnittelua kuvaava kohta on rakennuksen harmonien sopeuttaminen ympäröivään luontoon. 

Alueen rakennukset on suunnitellut arkkitehti Frithioff Strandell, jonka muita taidonnäytteitä ovat muun muassa Turun keskustasta löytyvät Verdandin talo ja Turun Osakepankki.

Monipuolista viljelyaluetta

Björkin pariskunta myi kaikki Harjattulan kartanoon kuuluvat tilat vuonna 1926 Osakeyhtiö Harjattulalle. Seuraavan kymmenen vuoden aikana Harjattulassa muun muassa vijeltiin sokerijuurikasta, vihanneksia ja valkoherukkaa sekä pidettiin lukuisia karjaeläimiä. 

Vuonna 1939 Näppärin suku osti Harjattulan koko osakekannan ja he omistivat alueen aina vuoteen 1953 asti. Tällöin Vuorineuvon Veli Arvonen osti Kartanon tiluksineen ja rakennutti Harjattulan kuusi kasvihuonetta, joiden kokonaispinta-ala oli 5200 neliömetriä. Yksi näistä kasvihuoneista palvelee edelleenkin Harjattulan Lasipalatsina. 

Arvosen kasvihuoneissa viljeltiin pääosin neilikkaa. Harjattulan tila oli tällöin hetkellisesti Suomen suurin neilikanviljelijä. Kasvihuoneiden lisäksi Arvonen rakennutti myös rantasaunan, jonka piirrostöistä vastasi rakennusmestari Oiva Lehtonen. 

Kohti mykyistä muotoa

Vuonna 1974 Harjattula vaihtoi jälleen omistajaa. Vuorineuvos Arvonen myi tällöin kartanon tiluksineen Jouko Nordelille, joka ilmoitti ostaneensa tilan yksityiskäyttöönsä. Jo viiden vuoden päästä Nordell myi Harjattulan Paasikiviopistoyhdistys ry:lle. 

Alueella nykyisinkin toimiva Paasikivi-Opisto perustettiin vuonna 1980. Opiston perustaminen vastasi Kansallisen Kokoomuspuolueen nuorisojärjestöjen vaatimukseen opistosta, jollainen muilla puolueilla oli ollut jo vuosikymmeniä. Opistolla tarjottava opetus keskittyy taiteen, kulttuurin ja viestinnän aloille. 

Vuonna 1990 perustettiin Harjattulan Kartano Oy, joka toimii alueella Paasikivi-Opiston rinnalla tarjoamassa majoitusta, juhla- , ravintola- ja pitopalveluita sekä aktiviteetteja yhteistyössä muiden alueen toimijoiden kanssa. 




Kakskertaan olin törmännyt vain kerran aiemmin vuosia sitten eräässä kirjassa henkilö meni piiloon veneeseen, nukahti sinne ja päätyi Kakskertaan. 



Tässä vähän tietoa. 



Kakskerta on Lounais-Suomessa sijaitseva saari sekä entinen Suomen kunta, joka kuuluu nykyisin Turun kaupunkiin. Naapurisaari Satavan kanssa ne muodostavat yhteisen postinumeroalueen (20960, Kakskerta). 

Kakskerran kunta liitettiin Turkuun valtioneuvoston päätöksellä vuoden 1968 alusta alkaen. Ennen lakkauttamistaan Kakskerta oli Turun ja Porin läänin maapinta-alaltaan pienin ja asukasluvultaan kuudenneksi pienin kunta. Nykyisin entisen kunnan alueilla sijaitsevat Satavan ja Kakskerran kaupunginosat, jotka ovat osa laajempaa Hirvensalo-Kakskerran suuraluetta.

Vuonna 2020 saarilla asui 1 399 henkeä. Asuinrakennuksia saarilla on 665 kpl. Vuonna 2017 Kakskerran saaren väkiluku oli 637 ja Satavan 834. Saarilla on paljon loma-asutusta.



 🔍 Huomioita esteettömyydestä ja saavutettavuudesta:



Kaikki sujui loistavasti ja yli odotusten. 

Kun lueskelin tapahtumasta ja tapahtumapaikasta etukäteen niin tuli olo, että täällä haluan tänä kesänä käydä. 

Harjattula kuulosti niin ihanan idylliseltä paikalta ja tosiaan oli just sitä. 


Saimme myös majoituksen ja aamiaisen yhteistyöni kautta. Yöpymiseen oli useita vaihtoehtoja aina teltasta useamman hengen yhteiseen huoneeseen. Meillä oli kahen hengen mökki, joka sisälsi liinavaatteiden ja pyyhkeiden lisäksi wc:n ja suihkun, sekä pienen jääkaapin. Erittäin kätevä ja käytännöllinen majapaikka. 


Aamiaisella oli monipuolisesti kaikkea, ei kuitenkaan liikaa. Erityismaininnan saa aivan ihana kahvi! En tiiä kahvin nimee tai paahteisuutta, mutta se oli aivan täydellistä mun makuun. 




Tällä kertaa maksaminen sujui ansiokkaasti kun kaikki näkemämme maksupäätteet olivat sellaisia, joissa on näppäimet. Olen monet kerrat kirjoittanut tässä blogissani siitä kuinka kosketusnäyttö näissä laitteissa ei ole se toimivin. 

Tällä kertaa sain itse maksettua sujuvasti. 

Olisipa kaikilla festareilla aina näin helppoa asioida. 

Jos kosketusnäyttö ja korttimaksu on ainoa vaihtoehto niin toivon, että festarijärjestäjillä on valmiiksi mietittynä miten maksu tässä tapauksessa toteutetaan henkilöltä, jolle kosketusnäytöllinen maksupääte ei ole vaihtoehto. 

Kannattaa lukea vaikkapa tämä artikkeli.


Toisen pankkikorttia ei saa käyttää, vaikka hän antaisi sen käteen tunnuslukuineen – tiedätkö, miksi se on laitonta?



Suosittelen festarijärjestäjiä ja muitakin lukemaan nämä pari artikkelia:


Gender minorities and persons with disabilities defining their perpetrators at music festivals 


ja 


Music festival employees’ ableism as experienced by participants with disabilities. 



Jos englanti ei taivu niin sivun saa suoraan käännettyä suomeksi. Selaimesta vähän riippuu, että miten se tapahtuu. 

Voin tulla kertomaan mitä esteettömyys ja saavutettavuus on mielestäni ja että kuinka suhtautua. Parasta tietysti on kun lopettaa suhtautumasta!

Kaikenlaiset kysymykset ja ehdotukset yhteistyöstä voi laittaa osoitteeseen kuplivamaailmani(at)kuplivamaailmani.pink  




Minusta tuntui tapahtumassa, että sain olla omana itsenä ja kaikki tarpeet oli huomioitu upeasti. 


Suosittelen tapahtumaa ja tapahtumapaikkaa lämpimästi! 



Artistit 



Torstain esiintyjät oli Saga Mast, Aino & Hajonneet ja Nössö Nova.


Yleisöstä katsottuna ainutlaatuinen paikka esiintyä. 







Saga Mastin keikalle ei ehditty ihan alkuun. Oli ihanaa kuulla häntä. Tuttujen biisien lisäksi kuultiin pari julkaisematonta laulua. Ne on mulla videolla, mutta en tietenkään julkista niitä nytkään. Oon kuunnellut niitä videoita viime päivät.












Aino & Hajonneet oli energinen kuten aina. 

Oltiin ehkä liian lähellä lavaa kun kaikista sanoista ei aina saanut selvää, mut se on oma valinta olla just siinä jonkun vahvistimen tai kaiuttimen tai mikä ikinä onkaan vempaimen luona. 



Kannattaa myös liittyä Aino & Hajonneet Fanclub 

-ryhmään Facebookissa.

Ennen keikkaa kasvatin vaatekaappiani uudella paidalla. Keikan jälkeen sain rumpukapulat ja pari settilistaa varustettuna eri nimillä. Ne tuotiin mulle ilman sen kummempia säätämisiä. Ei tarvinnut kenenkään pyytää tai koettaa metsästää. Saan olla yleisössä omana itsenä ja sellasena kun oon. 

Minut kohdataan minuna. Tuo edellinen lause oli kaikille niille, jotka on vuosien aikana mulle väittäneet, että sut kohdataan vaan sun sokeuden vuoksi. Väitän kyllä 1000 % varmuudella, että keikoilla se ei ole mun sokeus, joka artisteille tai yleisölle jää mieleen. 


Rikon monenlaisii raja-aitoja ja ennakkoluuloja. Ihan vaan OLEMALLA MÄ!


 





Viimeisenä esiintyi Nössö Nova. 




Turku 


Onnistuin saamaan tarjoushintaiset junaliput välille Tampere-Turku ja myös toiseen suuntaan. Menomatkalla oli kahden hengen hytti kun kerta halvalla sai myös sen. Turusta Harjattulaan bussimatka kesti noin 45-50 minuuttia. Olin etukäteen selvittänyt, ettei Turussa avustaja pääse ilmaiseksi paikallisliikenteessä. On aivan oma jännitysmomenttinsa milloin Pirkanmaan hyvinvointialue maksaa minulle avustajasta aiheutuneina välttämättöminä kustannuksina nämä Turun paikallisliikenteen kertaliput kahdelta päivältä. Kun kuitit ja kaikki tarvittava on heille toimitettu. Summa ei ole suuren suuri, mutta luultavasti sieltä tulee ensin vastaukseksi, että minun olisi täytynyt muuttua lyhyeksi aikaa turkulaiseksi, jotta näitä kustannuksia ei tarvitsis heidän kustantaa.......... 

Menomatkalla bussikuski oli sitä mieltä, etttei ostettuja lippuja tarvitse näyttää lukulaitteelle, mutta kas kummaa paluumatkalla ostetut liput täytyikin näyttää lukijalle. 



Turusta puuttuivat tyystin jalkakäytävän reunat tien ylityspaikoista ja myös keskikorokkeet. Siis pyörätuolillehan tämä on unelmakohde, mutta sokealle ei. Kun keppi ei kerro sulle milloin oot autotiellä ja kun on iso risteys ja pitkä matka toiselle puolelle niin se keskikoroke helpottaa odottamista, jos siis pitää jäädä siihen odottamaan. Ongelmallista on myös se, ettei liikennevaloissa ollut sitä merkkiääntä. 

  Ymmärrän kyllä, että Turku on vanha kaupunki, mutta silti. 

Tämä ei tapahtunut varsinaisesti festareilla. Nää on vaan yleisiä huomioita. 

maanantai 8. kesäkuuta 2026

Satu Rämö: Tinna

 


 

 

 

 

 

Satu Rämö - Tinna 

 

WSOY 2025 

 

ISBN

9789510508534

Kannen suunnittelija
Ville Laihonen

 

Äänikirjan lukija
Sanna Majuri 

 

Kesto 

 

11 h 58 min 

 

 

Et voi paeta varjoasi. 
Raha ja rakkaus voivat ajaa ihmisiä kammottaviin tekoihin. 
Islannin maaseudulla lähdetään syksyisin vuorille keräämään lampaita. Syrjäisestä laaksosta löytyy kuitenkin jotain muuta: korppien nokkima ruumis. Rikostutkija Hildur Rúnarsdóttirista tuntuu, ettei kyse ole onnettomuudesta. Korviin soimaan jäänyt ääni saa hänet tutkimaan asiaa tarkemmin. Tinna-tädin huomio yhdestä yksityiskohdasta vahvistaa epäilyt, että Hildur on kohdannut saman tekijän aikaisemminkin. Jäljet johtavat Reykjavíkiin – ja lopulta aikaan, jolloin asioita ei koskaan kunnolla selvitetty.
Menneisyys ei jätä myöskään Tinnaa rauhaan. Hänen on saatava viimein vastaus perheen hajottaneeseen salaisuuteen.

 

Kirja kuunneltu omakustanteisesti StoryTelistä. 

 

Teksti toimii niinkun aiemmissakin osissa. Olin tarinassa sisällä sitä kuunnellessani. En huomaa niitä asioita, jotka toistuvasti näiden kirjojen kohdalla mainitaan. Tästä kirjasta on kuitenkin pakko sanoa, että siinä oli yksi asiavirhe. Nimittäin! Sokea pystyy käyttämään tietokonetta. Jos ei pystyisi niin enhän minä tätä tässä kirjoittaisi. Mitä nuorempi sokea niin sitä enemmän kaikenlaisia vekottimia on apuna elämässä. Ymmärrän, että teoksella on ollut kiire painokoneisiin ja äänitysstudioon, mutta mutta. Eikö sillä nykyaikaisella tiedon kulkemisella pystyisi tarkistamaan sitä miten sokeat ihmiset nykyään elelöö? 

 

Tästäkin kirjasta on kirjoitettu vaikka kuinka paljon, joten tarkempaa analyysiä juonesta ja henkilöistä löytyy varmasti. 

 

 

StoryTel arviossani tähtiä 5/5.



Osallistun tällä postauksella blogistanian Dekkariviikkoon  

torstai 30. huhtikuuta 2026

Keikalla: Aino&Hajonneet@Tavara-asema

Liput saatu yhteistyössä Tavara-aseman kanssa. Kiitos!


Pääsin arvioimaan tapahtuman esteettömyyttä ja saavutettavuutta. 


Keikka oli 24.4.2026. 

Edellisestä keikasta oli ihan liiiian kauan. Olin viime keväänä viimeksi ja paikkakin oli sama. Muutama tilaisuus olisi loppu vuoden aikana ollut, mutta mä olin kipeenä, toisella keikalla just samaan aikaan ja reissussa sit yhellä kertaa. Josko tänä vuonna olis parempi mahollisuus. 


Tällä keikalla juhlistettiin Pääkallokiitäjä 

EP:tä. Kaikki siltä löytyvät kuus biisiä kuultiin. Yleensä keikat on alkaneet Jos Sä Kuoletkin Nuorena-biisillä. Tämän keikan avasi tuolta uudelta julkaisulta löytyvä Turha Tapella Vastaan. 

Keikalla ei kuultu Kuultiin biisejä kaikilta levyiltä. 


Olin äärimmäisen stressaantunut ja jäi fiilis, että soittamatta jäi esim. Hullui unelmi ja Tervetuloa Mun Vuoristorataan. Kuultiin ainakin Jos En Jaksa Pidemmälle, Järki Lähtee ja Käärmeet, Rakkaus On Murhaa,  ja tietenkin Viimeiseen Iltaan ja Sid & Nancy.


Voi olla, että Hullui Unelmii soi, mut mä keskityin vaan olemaan läsnä ja nauttimaan. 


Voisin olla tämän bändin keikalla tuntikausia. 


Vesi oli hyvää. Jäi tälläkin kertaa muutoin juomat juomatta ja maksupäätteet testaamatta. Keskityin siihen, että päästään hyvään paikkaan katsomaan. Klamydia jäi väliin, koska koti ja seuraavan päivän kokous kutsui..

keskiviikko 29. huhtikuuta 2026

Kupliva maailmani 6v

"Niin kauan kun mul on mut, I'm happy for me

Se että mä valoo jaan

Ansiotas on tavallaan

Kun sä sanoit mulle: "Hei hei"

Musta kauniimman version teit

Kato mua nyt, vai tekeekö pahaa?

Kato mua nyt, kun mun silmissä palaa

Kato mua nyt, ootko yllättynyt?

Kun mä en sittenkään pysähtynyt

Kato mua nyt sun ylpeyden takaa

Kato mua nyt, ku oon susta vapaa

Kato mua nyt, ootko yllättynyt?

Ei sydän sittenkään pysähtynyt"


Jemina - Kato mua nyt 



Toi on kaikille niille, jotka on olleet sitä mieltä, että mä en ole riittävä just tällaisena. Kuulin tuon biisin muutama päivä sitten. Olin just keskustellut yhden ihmisen kanssa siitä, että mulle on aikoinaan kerrottu, että erään paikan työntekijät ja muut ei pidä mua minään, koska mulla ei ole tiettyjä taitoja. Luulin jo ajat sitten kertoneeni tuon kuulemani kommentin tälle ihmiselle, mutta enpäs ollutkaan kertonut ja hän oli sitä mieltä, että se on käsittämätöntä ja törkeää. Tuon arvottomuus kommentin sanonut "ystävä" ei oo enää mun elämässä. Mutta se nyt ei suoranaisesti liity tuohon kommenttiin, mutta saattaa olla että sen sanominen oli ikäänkuin alkusoittoa myöhemmin tapahtuneille tapahtumille. Ainiin ja kun mulla on juhlat ja kun ihan itse kaadan lasillisen punaviinii valkoselle pöytäliinalle, niin mä en käytä sitä koko loppu iltaa siihen, että kyselen koko ajan siitä miten hyvin se näkyy vaan mä keskityn itse juhlan aiheeseen...... Jos mun olohuoneeseen tippuis pommi niin mä oisin varmaan vaan ihan rennosti, että jaahas tämmönen sieltä nyt tuli. 


Oon täs kuudessa vuodessa näyttäny KAIKILLE mitä mä osaan! Mun olemassaolo ÄRRRRRRRRRRRRSYTTÄÄ tiettyjä porukoita, vaan sitä suuremmalla syyllä! Oon vaan niiden kaa joille mä riitän ihan vaan minuna. 


Sepä on semmosta. 


Yrittäjyys vois toki toimii paremminkin. Pitäs hoitaa Mediakortti tällle sivulle ja jaksaa taas enempi markkinoida. Oon kyllä tehnyt sitäkin sähköpostitse, mut jotenkin tuntuu, että esteettömyys ja saavutettavuus on ihmisille kauheen vieraita asioita vielä toistaseks. 


Hommat jatkuu ja Kupliva maailmani jatkaa pyörimistään. 


Kiitos Kaikille!

tiistai 28. huhtikuuta 2026

Saga Mast: Pohjosen poika








Saga Mast - Pohjosen poika


℗ 2025 Playground Music Oy


Spotify


YouTube 


Tässä käytetty kuva


Kuvaaja: Anni Konttinen




Biisin lyriikat: 


"Mitä kuuluu pohjoseen

kävikö toiveet toteen

joista silloin kerroit kun

talvi-illoin olin sun 


mä oon puolimatkassa

Korvatunturin kohdalla

mikä sul on tilanne

kohta alkaa polanne


viimeks ku nähtiin

lumi sato sakeena päälle

ei näkyny tähtii ja tiedettiin

et mä en jää tänne 


koko vuoden oon koittanu kiivetä 

meistä pois ja 

tiiän et meitä ei oo enää mut oispa


koko vuoden oon koittanu päästä 

yli susta 

mutta ei oo

toista 

niinku sä 

pohjosen poika


tunturi on hiljanen

kyläkauppa Virtasen

sulkee ovensa ja 

mä melkeen soitan


jouluvalot pihalla

ootkohan sä kotona

sun ukin villapaidassa

siinä norjalaisessa


viimeks ku nähtiin

lumi sato sakeena päälle

ei näkyny tähtii ja tiedettiin

et mä en jää tänne


koko vuoden oon koittanu kiivetä 

meistä pois ja 

tiiän et meitä ei oo enää mut oispa


koko vuoden oon koittanu päästä

yli susta 

mutta ei ooo

toista 

niinku sä 

pohjosen poika" 



Kiitos kun nämä löytyi Facebookista 

Niin ei tarvinnut alkaa sattumanvaraisesti kirjoitteleen itse sen perusteella mitä ehkä kuulee. 





Levy-yhtiö kertoo tiedotteessaan: 



"Kappale perustuu tositapahtumiin.


- Pitkään mietin, miten kirjoitan laulun siitä tunteesta, mikä mut valtaa aina kun saavun Lappiin. Se on mulle kotiinpaluu ja samalla muistutus suuresta mahdottomasta rakkaudesta. Joka vuosi, kun rämmin Helsingin loskassa muistelen kinoksia, kylmyyttä ja häntä, joka jäi tuhannen kilometrin päähän kauneuden keskelle seisomaan lumisateeseen. Tämä laulu on joululahja sinulle, pohjosen poika, artisti kertoo."




Biisi julkaistiin marraskuussa 2025. Tää on joululaulu. Niitähän voi kyllä kuunnella millon vaan. 

Tiesin, että jotakin kaunista on tulossa kun seurailin tähän biisiin liittyviä stooreja artistin Instagramissa. En kuitenkaan arvannut kuinka riipaisevan kaunis biisi tää olisikaan.

En löydä sopivia sanoja kuvailemaan tätä. 

Sello ja Sagan laulu soi molemmat niin kauniisti. 

Ja entäs sanat, ne on upeat ja vei mut viime vuosituhannen lopulle, taaaas. Ajattelin, että ompa tää niinku mun elämästä. 


Linkitin biisin mun henkilökohtaiseen Facebook profiiliin ja ainoana saatteena vain sydänemoji. 

Ei kulunut kuin alle 12 tuntia ja se mitä mä olin biisiä kuunnellessani ajatellut tuli tavallaan näkyväksi. 

Mä olin aiemmin samalla viikolla kirjoittanut yhteen Facebook ryhmään siitä kuinka vapaaehtoistyössä ei saa leipoo pullaa. Tarkemmin sanottuna olin laittanut linkin asiaa käsittelevään juttuun. Olin saanu reaktioita ja kommentteja, jotka jatkui sitten tuona perjantaina. Ja mä leikin taas toisen ihmisen kanssa semmosta leikkiä, että ollaan vaikka ei olla. Mitään henkilökohtaistahan kun ei voi julkisesti kirjoittaa, vaikka kuinka vastailtas toistemme juttuihin kun kuulutaan useempaan samaan ryhmään, koska kiinnostuksen kohteet on samoja. Kiinnostuksen kohteet on myös me kaks toisilemme, mutta vaan kun, koska ja........... 


Onni onnettomuudessa oli, ettei mun tarttenut tavata ketään livenä sinä päivänä. Jos olis pitänyt niin musta olis huomannut jotain tapahtuneen. Hetken aikaa oli paras olo koskaan. Hetken aikaa mä koin, että oon taas olemassa jollekin. Viikonlopun aikana olot palautu taas tavalliseen.

Oisin eri ihminen jos saisin olla olemassa koko ajan sille jollekin. Mut siinä tapauksessa ei olisi sitä tuskaa, josta mun "parhaimmat" blogitekstit syntyy. 


Oon olemassa jos muhun otetaan yhteyttä tai siis käytännössä jos "törmäillään" virtuaalitodellisuudessa. Pitää elää niillä hetkillä. Tai siis mähän elän kyllä siis myös monilla muillakin hetkillä.......... 


Tuo päivä oli myös Black Friday ja ostin uuden kahvikoneen hyvällä tarjouksella. Onneks kyse ei ollu mistään tuhansista euroista vaan ehkä ennemminkin satasista. Eikä välttämättä ihan niistäkään. Tietyn suuntaisissa mielialahäiriöissä ihmiset ostelee enemmänkin. Mun diagnooseihin se ei kuulu. Diagnoosithan on muutenkin vaan kirjaimia, joista muodostuu sanoja ja ne sanat on sit sellasii, jotka joillekin määrittää toisen ihmisen ihan kokonaan. 


Oli kyllä hieno julkaisu, julkaisupäivä omalle kohdalleni ja niin edelleen. 


Biisille tähtiä 4/5.

maanantai 27. huhtikuuta 2026

Keikalla: Maustetytöt@Tavara-asema






Liput saatu yhteistyössä Tavara-aseman kanssa. Kiitos!


Pääsin arvioimaan tapahtuman esteettömyyttä ja saavutettavuutta.


Keikka oli 17.4.2026. 










Edellisestä Maustetytöt keikasta olikin jo melkeen pari vuotta. 


Tämäkin keikka niinkuin luultavasti ne joilla olen ollut alkoi biisillä En saa unta varmaan haudassakaan. Eli aloitus ei pettänyt tälläkään kertaa. 


Keikalla oli juuri niin hyvä tunnelma kuin Maustetyttöjen esiintyessä voi vain olla. 

Yleisöön mahtui varmasti tuntemattomia tuttuja, joiden kanssa ollaan rampattu vuosien kuluessa samoilla keikoilla. 


Vesi oli hyvää. En tälläkään kertaa juonu juomii ja testannut maksupäätteitä. Jännitin sisäänpääsyä niin paljon, että se riitti eräänlaiseksi ohjelmanumeroksi. 


Alun istuskelun jälkeen päästiin kaikesta huolimatta hyville pelipaikoille.

maanantai 13. huhtikuuta 2026

Erika Poussa, Sofia Tietäväinen: Bakerika







Erika Poussa, Sofia Tietäväinen - Bakerika


© 2026 Tammi (Äänikirja): 9789520479329


Valokuvaaja 

Sofia Tietäväinen 

Graafinen suunnittelija

Elisabeth Moborg 

Kannen suunnittelija

Elisabeth Moborg 

Kannen valokuva

Sofia Tietäväinen 

Äänikirjan lukija

Erika Poussa 

Äänikirjan kesto

1 h 40 min 


Huippusuositun ruokavaikuttajan tarina.

Bakerika-leipomon yrittäjä Erika Poussa kertoo oman tarinansa.

Mitä vaatii olla nuori yrittäjä ja jahdata omia unelmiaan? Vahvaa luonnetta, kärsivällisyyttä ja uskoa omaan tekemiseen. Erika on unelmoija ja kokki. Kirjassaan hän kertoo rehellisesti yrittämisestä ja Bakerikan filosofiasta. Luova työ on aina ollut Erikan vahvuus, ja hän rakastaa itsensä toteuttamista ruoan parissa. Äänikirjassa mukana myös muutama herkullinen resepti!

Erika Poussa on helsinkiläisen catering-yritys Bakerikan perustaja ja omistaja. Hän on luonut useita hittituotteita ja rakentanut Bakerikasta tunnistettavan brändin. Yrittäjyyden ohella Erika on työskennellyt helsinkiläisten, australialaisten ja espanjalaisten ravintoloiden keittiöissä.



Kirja kuunneltu omakustanteisesti StoryTelistä. 

Tuntuu, että toistan itteeni kun mainitsen aina joko tämän tai, että oma ostos, vaan pakko on mainita. 


Oon höpöttäny Suomalainen menestysresepti-ohjelmasta viime vuosina varmaan enemmän kun laki sallii ja vaikkei salliskaan. Ei sillä, että olisin ohjelmaa aktiivisesti seurannut vaan uutuuksien ostoista. 

Mulle ei ole pysyvästi jäänyt käyttöön ainoakaan tuote ja en ees muista mitkä kaikki siellä on mukana olleet tai mitkä eivät ole. Ainoa tuote, joka olis jäänyt pysyvään käyttöön olis ollut Shakey. Mut niiden valmistushan lopetettiin jo joku aika sitten ja mä ihmettelen, että miksi ihmeessä. Kun oli kuitenkin nähty paljon vaivaa ja aikaa tämänkin tuotteen kanssa. 

Mä siirryin sitte proteiinipirtelöön, mut ei se oo sama asia. Tosin tiedä sitten minkälaisii supervoimii mä tuun niistä vielä saamaan. 


Tämän Bakerika-kirjan kuuntelin yhtenä perjantaina ja samalla siinä purin ruokakauppatilauksen ostoksia ja puuhastelin kaikkee muuta. Piti siis vaan saada jotain helppoa kuunneltavaa. 

Bakerikan keksejä oon ostanut tasan yhden kerran ja siitä on jo muutama vuosi. Asiaan on vaikuttanut se, että niitä oli alkuun saatavilla vain erään tietyn nimeltämainitsemattoman kaupparyhmän valikoimista. En itse juuri koskaan osta kyseisestä kaupparyhmästä mitään, koska niillä ei oo kotiinkuljetuksii mun alueelle ja minä en ees asu missään korvessa vaan aika lailla kotikaupunkini keskiössä. Toki niillä taitaa niitä robotti Ruttusten kuljetuksia olla, mutta mun käsittääkseni semmosiin tilauksiin pitää olla joku koodi, joka täytyy syöttää Ruttuselle tai siis ei ehkä varsinaisesti syöttää vaan näpytellä kyseiseen vekottimeen mahdollisesti vieläpä johonkin kosketusnäyttöön ja koska Ruttunen ei näissä tilanteissa puhu niin sokeana ihmisotuksena yksin on mahdotonta tätä käyttää. 

Ja nyt en halua olla väärän tiedon levittäjä: elikä jos Sinä tunnet jonkun sokean joka näitä kyseisiä kuljetusrobotteja sujuvasti käyttää niin itse en ainakaan tiedä että ne toimisivat sokeille, enkä oo kuullut, enkä tosiaan siis myös nähnytkään kenenkään sokean niitä käyttävän. 

Eli tämä tarkottaa sitä, että oon asioinut erään toisen kaupparyhmän kanssa jo vuosikausia. Eli ostokseni riippuvat siitä mitä heillä on tai ei ole valikoimassaan. 

Ainiin! Vihaan käydä ruokakaupassa! Näin ollen mun pelastus on kaikenlaiset ihmisotusten toimittamat tilaukset kotiin. 

En joudu tilanteisiin, joissa avustaja ei vaikka löydä jotain tuotetta ja sit haahuillaan kaupassa kauan aikaa ja etitään. Lisäksi en joudu tilanteisiin, joissa pitää nopeesti päättää mitä tulinkaan ostamaan. Voin rauhassa selailla nettiä ja tehä tilauksen vaikka neljältä yöllä tai siis muokata tilausta jos muistuu jotakin mieleen. Joskus aikoinaan ehkä 15 tai 20 vuotta sitten oli muutenkin vaikeaa käydä kaupassa, koska en ollut osannut sanoittaa avustajalle sitä, että hänen tehtävänsä on vain ja ainoastaan mahdollistaa se, hänen tehtävänsä ei ole kommentoida mun ostoksia tai ihmetellä miks ostan tuota tai tuota. 



Niin, mutta siis edelleen Bakerika! 

Tää kirja ei ollut mun pala kakkua tai pitäskö sanoa pala keksiä. 

Ensin kiinnitin huomiota siihen, että miksi Erika itse lukee kirjansa, koska se että on tottunu esiintymään ei tarkota, että olis miellyttävä lukijana. 

Ehkä syy on taloudellinen ja kaikki hyöty äänikirjasta irti! 


Toisekseen koska kirja on alle 2 h niin mietin, ettei siinä kovin perusteellista kuvaa voi saada. 

Kirjasta pääsee lukemaan Erikan elämän vaiheet, leipomisen innostuksesta, oman yrityksen perustamisesta, kahvilan avaamisesta, Menestysreseptikilpailuun hakemisesta, siihen osallistumisesta, keksien suosiosta ja mukana on muutama reseptikin. 

Kirja on ikäänkuin luettelo kaikesta mitä on tapahtunut ja siitä mikä on tuonut mihinkin vaiheeseen. 

Olin luullut, että nämä keksit olis jotenkin todella yhden ihmisen ainutlaatuinen keksintö. Kirjassa käy ilmi, että idea saatu Amerikasta, koska siellä on pakasteet täynnä erilaisia keksitaikinoita ja joka perheellä muutoinkin omanlaisensa suosikki resepti. 

En tiedä tuliko tämä Menestysreseptissä esille, koska yhdellä kaudella oli yks tuote, josta sanottiin, että se ei voi kilpailla sellaisenaan kun muistuttaa liikaa jotain Amerikkalaista versiota tai jotenkin noin. Niin en tiiä oliko tässä keksitaikinassa samanlaista systeemiä. Miten muka tätä ennen ei ole keksitaikinaa ollut Suomessa myynnissä. 


Tää kirja olis varmaan inspiroinut mua jos olisin nuorempi. Olen kuitenkin 40+ ja täti jo aika monelle, niin vaikka yrittäjä 

olenkin niin ei tää teos oikein sytyttänyt. 


Niin ja entäs sitten ne keksit! Pakko sanoa, että ostos jäi siihen yhteen kertaan. Makuelämys ei jäänyt mieleen sillä tavoin, että olisi tehnyt mieli ostaa toisen kerran ja tukea nuorta yrittäjää. Lisäksi keksien valmistus oli hankalaa. Niiden mukana tuli jotain ripotteita, joiden käyttötapa ja tarkoitus olisi jäänyt minulle sananmukaisesti hämärän peittoon jos olisin ollut yksin niitä valmistamassa, koska aina ei voi olla varma lukeeko puhelin tuoteselostetta kun se riippuu niin monesta asiasta saako sellaista kuvaa itsenäisesti otettua, josta puhelin pystyy tekstin tunnistamaan ja jos ei pysty niin jaksaako etsiä tuotetiedot ja käyttö ja säilytysohjeet netistä, tai että onko niitä siellä lainkaan. Mielikuvani oli että keksit vaan laitetaan pellille ja uuniin ilman mitään sen kummempaa tuhertelua sitä ennen tai sen jälkeen. Vaan ei se niin yksinkertaista ollunna. 



Kirjalle tähtiä 1/5.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2026

Eveliina Viitanen: Jää lähellemme







Eveliina Viitanen - Jää lähellemme 


© 2024 SAGA Egmont (E-kirja): 9788727207001


Veljiä ja sisaria - Kirjasarja


Osa 2/2 


Cover image: Midjourney



Kun voimat loppuvat, kantavatko usko ja rakkaus?

Frans ja Kaisla ovat nuori vanhoillislestadiolainen aviopari, jolla on viisi pientä lasta. Parin arkea kuormittavat lasten terveyshuolet, Fransin epäsäännölliset työajat ja raha, joka on välillä tiukassa. 

Pian Frans ei muista, koska olisi viimeksi ollut iloinen. Ensin pomo käskee voipuneen miehen sairauslomalle. Sitten neuropsykiatrisista haasteista kärsivä tytär Katriina aiheuttaa onnettomuuden, joka vie lapsikatraan vanhimman sairaalaan. Frans romahtaa, ja apua etsitään suljetulta osastolta.

Kaisla jää huolehtimaan lapsista yksin, ja Frans saa aikaa toipua. Vankka usko ja yhteisön apu kannattelevat Kaislaa, mutta tarvitaanko perheen pelastamiseksi muutakin?

Jää lähellemme on itsenäinen jatko-osa romaanille Pidä kiinni kädestäni. Se kuvaa tuoreella otteella isän uupumista sekä nuoren perheen elämää vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä.

Eveliina Viitanen (s. 1984) on jyväskyläläinen kirjailija. Viitanen on tarkastellut herätysliikettä koko ikänsä sisältä päin, mikä tuo hänen teoksiinsa poikkeuksellista autenttisuutta.



E-kirja on oma ostos. 


Tää on julkaistu jo vuonna 2024, mutta mulla taisi samaan aikaan olla liiketoimintasuunnitelmantekoa, joten StoryTel ilmoitus on mennyt luultavasti täysin ohitse. 


Sarjan eka osa Pidä kiinni kädestäni

on luetuin postaus tästä blogista ikinä. Näyttökertoja sillä on tätä kirjoitettaessa 1052.  


Tämä on kirja uupumisesta, lapsiperheen arjesta, rakkaudesta, ystävyydestä, välittämisestä, uskosta, valosta ja pimeydestä. 


Kaunista kieltä ja samalla niin sujuvaa kerrontaa, jonka kautta pääsee eläytymään kirjan maailmaan. 

En muista aiemmin lukeneeni isän uupumisesta yhtään kirjaa. Toki en ole kaikkia maailman kirjoja lukenut. Tuntuu, että lehdissäkin kerrotaan aina ja aina vaan pärjäävistä supersankariäideistä. 

Itellänihän lapsia ei ole ja tätä kirjaa lukiessa tuli kyllä vahvasti mieleen, että kun tässä nää kohtaamiset eri alan työntekijöiden kanssa oli milloin minkäkinlaisia ja henkilöt mietti, että miten voi sanoa minkäkin asian vai voiko sanoa ollenkaan. Niin mä voin kuvitella kuinka paljon ihmetystä, aiheetonta kritiikkiä, epäammattimaista kommentointia ja kyvyttömyyttä kohdata minua minuna olisi jos mulla olisi lapsi tai lapsia. Sokea äiti herättää hämmennystä ja siitä sokeudesta tehdään se asia, johon keskitytään, tai siis keskityttäisi, jos mulla olis lapsi ja jos mä sattuisin tarvitsemaan apua perhetyöstä vaikkapa mielen haasteiden vuoksi. Niin se varsinainen asia, jonka vuoksi apua hakisin jäisi työntekijöiltä sivuun, vaan he keskittyisivät vain mun vammaan ja kykyyn osata tehä asioita sokeana. Sokeus ei määrittele minua. Ihmiset ne vaan haluaa määritellä minut tämän sokeuden kautta tai läpi. Parasta suhtautumista on kun lakkaa suhtautumasta! Joskus 20 vuotta sitten lähdin eräästä terveydenhuollon osastosta muutaman päivän jälkeen, koska siellä ei hoidettu sitä syytä, jonka vuoksi olin saanut sieltä paikan, vaan siellä mun toimintakykyä arvioitiin tämän aistivamman läpi suodatettuna. Sokeus oli niille osaston tyypeille uus juttu ja minä olisin tarvinnut apua ihan täysin eri asiaan. Kun kerroin, että en haluu jatkaa, koska joudun vain selittelemään ihan muuta asiaa kuin sitä miks oon täällä ja missä mua pitäs auttaa, niin mut leimattiin hankalaks ihmiseks ja että loukkaannun herkästi ja helposti. En siis voi potilaana kertoa mielipidettäni, koska se on väärin, koska terveydenhuoltolaiset on aina oikeassa. 

Toki se, ettei mulla oo lapsii niin ei se oo yksyhteen näiden kokemusten kanssa, tai mun ajatusten kanssa siitä mitä kaikkee vois eteen tulla. Sitäpaitsi nythän mä oon jo yli 40, että ei mulle ihan kuka tahansa voi heittää mitä tahansa. 


Kirjassa viidestä lapsesta kahdella oli haasteita. Niistä lukiessa mietin, että kuinka vaikeeta se elämä on ihan jo pelkästään kahden lapsen kanssa, joista vain toisella, siis mulla on niitä haasteita. 80-luvun Kainuussa oli kyllä niin eri meininki kuin tässä nykyisessä 2020-luvun yhteiskunnassa. On se ihme homma, että ollaan hengissä selvitty tänne asti. Miettii vaikka jotakin kauppareissuu kun toinen lapsi kävelee ja pitää sitä vahtii ja sit oon mä, jonka kanssa kaikki on muutenkin omanlaistaan. Tai jos ollaan ulkona muuten niin en ehkä osaa ees kuvitella minkälaisia haasteita ne on olleet. Toki mä en myöskään lapsena ikinä kokenu mistään mitään ongelmaa, enkä että mä olisin ollut jollekin ongelma. Mulla oli turvallista ja mun koko maailma mahtui yhteen kylään. En mä tiennyt mistään muusta mitään. Oli paljon ihmisiä ympärillä kavereita, serkkuja, sukulaisia ja niin edelleen. 


Kirjassa seksiä ei voida/uskalleta harrastaa, ettei lapsii tulis lisää kun nykyisten kanssa ei meinaa jaksaa. Siitä on myös vaikeaa puhua. 

Mietin, että miksi, koska seksihän on luonnollinen asia, sitä on kaikissa, kaikkialla, jatkuvasti, koko ajan. 


French Affair - Sexy ( Official Video 


Se on se haluaminen se ongelma. Tai siis eihän se ees oo ongelma vaan se, että ei saa haluta, koska niin on opetettu. Puhun kohta taas kirjasta, mut sitä ennen tästä noh just tästä. 

Mä siis Annukka aiheutan niitä ongelmia. Minä en voi sille asialle mitään, että on pakko elää opetusten ja sääntöjen mukaan. Lisäksi multahan ei oo kysytty, että viäkö musta tuntuu samalta kuin aikoinaan, vaan vaan oletetaan, että se tunne on sama kuin silloinkin. Helvetin hyvä itsetunto pitää olla, että ajattelee noin siis jos ajattelee. Ihan kuin jotakin seksuaalista tapahtuisi jos mun kans on tekemisissä kun asutaan eri puolella Suomea, eikä käytännössä voida ees kohdata. Kyllä ne on ne parisuhteen ongelmat jossain muualla kuin ihmisessä nimeltä Annukka, joka yhä on olemassa, vaikka kuinka sen olemassaolon koettaa kieltää. Mää rikon avioliittoja ja parisuhteita. Kyse ei oo minusta vaan tavasta elää. Avoin suhde helpottas niin monen ihmisen elämää, että ette uskokaan. Toki se ei uskon asia ole sekään. 


Se on Annukan elämä välillä vähän vaikeeta kun sen lähin ihminen koskaan niin se kuuluu johonki tuollaseen yhteisöön, jolla on kaikkee sääntöjä ja se on niinku Annukkaa ei olis. 


Toistan itseäni. Kirjoitin aiemmin 

"minun siis Annukan lapsuuden perhe ei ole minkäänlaisessa tekemisessä kirjassa mainitun yhteisön kanssa. Se mitä mun aikuisessa elämässä on tapahtunut ihmissuhteissa on ihan oma tarinansa." 


Niin ja vielä: 


1. En tartte sua pelastamaan mua miltään tai mistään. 

2. Mulla ei oo hätää. 

3. Tää on minun ja minun näköinen elämä. 

4. Mäkin oon vaan ihmisotus. Kirjoittaessa tällanen ja livenä sellanen. Joka päivä on erilainen. Tänään on tämmönen päivä ja huomenna on sitte toisenlainen päivä ja hetki ja ajatukset ja mitä kaikkee sitä nyt elämiseen kuuluu. 




Takas kirjaan. 


Kirjan perheen sukunimi on Armoniemi. En tiiä voiko se oikeesti olla sukunimi, mutta tähän teokseen se sopii. 


Perheen isä väsyy, joutuu psykalle erään epäonnisen lapsiin liittyvän tapahtuman jälkeen ja kokee, ettei voi palata kotiin, koska ei jaksa arkea siellä. Hän ajattelee, että vaimo löytäis lapsille paremman isän ja ettei häntä tarvita siinä perheessä. Rakkaus ei lopu, yhteys säilyy. 

Apuun tulee uimahallikaveri Markku, joka tarjoaa äitinsä omakotitalon yläkertaa väliaikaiseks asumukseksi lumitöitä ja puiden pilkkomista vastaan. 


Tästä tulee sekä Fransin, että Kaislan hengähdyspaikka ja mikäpä muukaan sopis Markun äidin nimeks kuin Martta.


Ystäviä on, mutta he tietysti tukee niillä taidoilla ja tiedoilla ja ymmärryksellä, joka sillä hetkellä sattuu olemaan. 


Tässä lainaus kirjasta. 


"– Niin. On sitä itekkin monesti tiukilla ollut. Ei se auta ku ottaa päivä kerrallaan, tai jos ei sitäkään pysty ni hetken ees. Onneks meille on luvattu että voimia annetaan just niin paljon ku niitä tarvitaan.


Kaisla mykistyi hetkeksi. – Eeva, oikeestiko sää aattelet noin?


– Ei kai sitä muutakaan voi. Aina sitä illalla huomaa että jotenki tästäkin päivästä on rämmitty läpi. Ei ykskään päivä loputtomiin kestä. Yön kun nukkuu niin aamulla on taas armo uus.


– Entä jos ei nuku? Entä jos ei saa unta, tai herää kakskymmentä kertaa? Missä se armo sillon on? Sillon kun lapset itkee ja riitelee ja tarvitsee ja oma pää on sumee ja paksu eikä yhtään järkevää ajatusta löydy, saati kärsivällisyyttä olla aikuinen…


– Ei sitä auta jäähä miettimään. Eikä ne lapset rikki mee yhdestä huonommasta päivästä. Jaksat vaan luottaa siihen että kellekään ei anneta enempää ku jaksaa kantaa.


Kotipihassa Kaisla unohtui autoon istumaan. Hän tuijotti tylsänä tuulilasin läpi ja kertasi äskeistä keskustelua. Eeva oli ystävä, jonka kanssa oli kuljettu tasatahtia seurustelu ja avioliiton alku, raskaudet ja synnytykset. Eevalle hän oli voinut itkeä huolensa ja ahdistuksensa Irenen raskaudessa ja tytön ensikuukausien aikana. Ei Eevalla ja Matillakaan helppoa ollut ollut, esikoinen oli syntynyt pienenä keskosena raskausmyrkytyksen vuoksi, mutta muut raskaudet olivat onneksi menneet paremmin. Hän oli siihen aikaan ollut kiitollinen siitä, että he olivat Fransin kanssa saaneet lempeämmän laskun vanhemmuuteen. Mutta ehkä shokkialku olikin antanut Eevalle etumatkaa, vaikka Kaisla oli ajatellut päinvastoin. Ehkä ystävä oli silloin oivaltanut elämästä jotain sellaista, jota hän ja Frans nyt vasta opettelivat.


Mutta silti. Miten kukaan voi sanoa tällaisessa tilanteessa, ettei kenellekään annettu enemmän kuin jaksaa kantaa? Miksi Frans kyyhötti osastolla vapisevana rauniona itsestään, jos oli totta että jokaiseen päivään sai tarvittavat voimat? Ja miksi Kaisla itse tunsi, ettei voimia ollut edes avata auton ovea, saati kulkea pihan yli kotiovelle, jossa lapset ryntäisivät suoraan syliin? Missä oli se Jumala, jonka armon ja johdatuksen varaan hän oli koko ikänsä niin lapsellisesti heittäytynyt? – Älä hylkää meitä nyt!" 



Järkytyin tästä kohdasta ja mietin, että kuinka vaikeeta se oikeesti on kun on opetettu tietyllä tavalla elämään ja kun todellisuus iskee vastaan ja voimat menee. 


Myöhemmin kirjassa tää konkretisoituu vielä enemmän. 


Tässä lainaus tekstistä.


" Keskiviikkona on tarkoitus tulla yöksi, kun me… meillä on torstaina aika ehkäisyneuvolaan. Ne antoi osastolta melkoisen ukaasin. Eeva, mää oon ihan hukassa! En mää haluu sinne mennä, mutta ei tässä oikein oo enää vaihtoehtoja! 

"– Oon. Mää oon vaan aika järkyttyny. Ihanko totta te ootte päätyneet tuommoseen ratkaisuun? Pitäskö teidän puhua kuitenkin jonkun kanssa vielä? Vaikka jonkun puhujan?


– Oon mää puhunu jo. Se sanoi vaan että jokainen perhe tekee oman ratkaisunsa, ja että lääkärillä on varmasti hyvä syy suositella ehkäisyä. Mutta on se silti hirveen vaikee asia mulle, Kaisla nyyhkäisi.


– On varmasti. Mää vaan mietin että… Ite en kyllä pystyis. Ettekö te vois ennemmin vaikka pidättäytyä?


– Voi kuule kun tietäisit, Kaisla nauroi epätoivoista naurua. Hänen sydämensä oli täynnä surua ja kylmää kauhua. Ehkä Eelis oli väärässä ja Eeva oikeassa? Ehkä he olivat tekemässä peruuttamattoman virheen, hankkimassa sielulleen ikuista vahinkoa?


– Saatan minä siitä jotain tietääkin, Eeva vastasi jotenkin terävästi. – Muistatko kun mulle tehtiin se leuansiirtoleikkaus? Se tehdään nukutuksessa ja sen takia silloin ei saisi mielellään olla raskaana, ainakaan ensimmäisellä kolmanneksella. Kun se leikkauspäivä sovittiin, meidän piti se pari kuukautta pitää huolta… tosta asiasta. Eihän se helppoa ollut, mutta ei meille helppoa elämää kai koskaan oo luvattukaan.


Kaisla tunsi kiukun kohoavan sisällään. – Niin. Pari kuukautta. Ymmärrätkö sää yhtään että Frans on voinut nyt huonosti jo melkein pari vuotta? Ja että se ei ihan nopeasti tuolta nouse. Ei oo olemassa mitään taikakeinoa, jolla me saataisiin tiputettua sille voimavaroja suoraan suoneen. Yhtään väheksymättä teidän kokemusta, tää ei oo nyt yhtään sama asia.


Eeva huokaisi raskaasti. – Niin. Mun mielestä se ei silti oo oikein. Mää luottaisin kyllä mieluummin taivaan Isän suunnitelmaan. Oon tosi surullinen siitä että teidän usko horjuu. Oottehan jaksanu käydä seuroissa kuitenkin?


Kaisla huomasi puhelinta pitelevän kätensä tärisevän. Koko hänen vartalonsa tärisi, hampaat alkoivat lyödä loukkua. Perunakattila liedellä pihahti ja alkoi sylkeä vettä mustalle lasille. Kaisla ryntäsi ottamaan kannen pois ja pienentämään levyn tehoa, mutta kansi putosi kalahtaen hänen kädestään hellan reunalle ja siitä lattialle. Kumartuessaan alas Kaislan sormet tuntuivat puutuneilta ja hän joutui puristamaan ne tiukasti kannen kahvan ympärille, jotta oli varma että se nousisi käden mukana lattialta. – Sää et Eeva nyt yhtään ainakaan paranna mun oloa. Mää oon itkeny ja rukoillu kaks viikkoa melkein yhteen putkeen ja koittanu jotenkin selvitä tästä arjesta. Mua ahdistaa kaikki enkä tiiä enää kauanko itekään jaksan. Tiiän että sää aattelet hyvää, mutta musta tuntuu että sää et ymmärrä mikä tää tilanne täällä on.


Kaisla ihmetteli itsekin, mistä oli löytänyt rohkeuden ja voiman sanoa ystävälle vastaan. Hän halusi päästä eroon puhelusta, katkaista sen ja heittää sitten koko puhelimen seinään niin että Eeva ei voisi soittaa takaisin. Kehossa kulki kylminä ja kuumina sykäyksinä edestakaisin pettymystä, surua, pelkoa ja epätoivoa. Eevan autoradiosta etäisenä kaikuvan adventtivirsilevyn sävelet valuttivat Kaislan yli sanomaa: “Oi pyhä armon Jumala, lain annoit Siinainvuorella. Opeta meille tahtosi, johdata tiellä armosi.” Oliko laulu viesti hänelle, merkki siitä että Eevan varoitus oli oikea ja aiheellinen? Vai oliko ajoitus pelkkää sattumaa?


– Mää luulin että sää halusit kuulla mun ajatuksia, kun soitit mulle tommosesta asiasta, Eeva kuulosti loukkaantuneelta. – Mää en voi sille mitään että mun mielestä tuo on väärin ja vastoin kaikkea sitä mitä uskovaiset on aina aatelleet. Mutta jos te kerran ootte noin päättäneet niin ei sille sitten mitään voi. Saanko mää kuitenkin rukoilla teidän puolesta, että teille kirkastuis vielä tää asia ja jaksaisitte luottaa että enempää taakkaa ei anneta kuin jaksatte kantaa?


– Aina saa rukoilla, Kaisla sanoi hiljaa. – Musta tuntuis silti paremmalta jos rukoilisit ylipäänsä meille molemmille voimia, ja että tää tilanne helpottuis ja Frans paranisi. Se tässä on nyt kaikkein akuutein murhe."



Tukee ei saa sieltä mistä sitä olettaisi saavansa. Osittain sekin saattaa johtua kyvyttömyydestä asettautua toisen ihmisen asemaan tilanteessa, jossa pitää päättää tekeekö niinkuin on aina opetettu, vai tekeekö niinkun olis itse kenenkin mielenterveydelle ja jaksamiselle parempi. 

Yhdessä biisissä laulellaan näin: 

"Kaikista saarnoista pää on jo kipee

Ja ihan ihmistä kaipaan". 

Kyllä se varmasti mieltä sekottaa kun siellä pyörii kaikki se mitä on aina kuullut sanottavan. 


Ja se biisi: 



Senni Frid - Hyvä isä (Audio)  


 

Löysin vähän aikaa sitten tällasen biisin, jossa laulellaan:


"Auringonlasku on kaunis vain hetken. Pimeys kun saapuu se vie kaiken hyvästellen. Ehkä suoa kaipaan, mutten enää niinkuin ennen. Muistoista kauneimmatkin haihtuu vähitellen." 


En löytänyt lyriikoita mistään, joten ne lukee tuossa niinkun ne kuulin. 



James-J•Kreetzen• - Kaunis vain hetken  



Toi biisi vaan jotenkin sopii tähän, koska pienet hetket on kauniita ja kun pimeys saapuu se vie kaiken ja sitähän tässä kirjassa kuvataan kun on paljon hyvää, mut kun paha olo tulee niin se nielee kaiken. 


Ollaan perhe, vaikkei isä asu kotona, mutta käy kuitenkin lasten luona. Tätähän ei avuliaat sosiaalityöntekijät ymmärrä vaan pitäs tehä elatussopimus lastenvalvojan kanssa. Vaikka ei mitään eroo olla tekemässäkään. 

Miten se voipi olla niin, ettei erilaisia perhemuotoja ja tapoja olla vanhempia tunnisteta vielä 2020-luvullakaan? 


Päädytään ehkäisyn käyttömiseen jo ennenkuin Frans joutuu sairaalaan, mutta neuvolassa käykin ilmi, että Kaisla on raskaana. Tää raskaus osottautuu kuitenkin kohdun ulkopuoliseks ja keskeytetään. 


Sit ollaan seurojen jälkeen kylässä uusien ystävien luona, jotka on joutuneet käytännön syistä tekee päätöksen, ettei lapsii enää enemmän tuu. Tää keskustelu auttaa ja Frans ja Kaisla päätyy omanlaiseensa ratkaisuun tässä asiassa. Sen jälkeen on elämä helpompaa kun seksiä voi harrastella niin paljon kuin ikinä haluaa, ehtii ja jaksaa! 


Kuinkahan moni todella päättää nuin ja ei vaan huutele siitä kaikille? Veikkaan, että aika moni. 


Kirja päättyy onneen ja toiveikkuuteen. Kaisla työllistyy ja asumiskuviotkin menee uusiksi. 



Odotin, että tää kirja olis ollut jatkoa Ylvan tarinalle ja eka vähän petyin, ettei tää jatkoa ollutkaan, mutta pettymys poistui kyllä jo hyvin alku vaiheessa. Ylva on kyllä mukana tässä kirjassa ja ehkäpä sarja jatkuu ja joku päivä vielä voidaan lukea hänen elämästään. 


Tälle tähtii taas ja tietenkin 5/5.   



lauantai 28. maaliskuuta 2026

Henna Helmi Heinonen: Entä sitten, Miisa?







Henna Helmi Heinonen - Entä sitten, Miisa? 


© 2020 Tammi (Äänikirja): 9789520413217


Sarja


8 / 8


Lukija 


Katja Aakkula


Äänikirjan kesto 


4T 28M


Kannen suunnittelija

Laura Lyytinen



Päätösosassa Miisa aloittaa vlogin, jossa hän kuvaa taitoluistelijan arkea

Jatkuuko Miisan luistelu-ura vai ei?

Miisa-sarjasta on tullut yksi 10-14-vuotiaiden nuorten suosikkisarjoista, koska siinä kuvataan nuorten arkea lämpimästi ja realistisesti. Koulunkäyntiä, perhettä, kaverisuhteita, ensirakkautta, rakkaan harrastuksen asettamia vaatimuksia muulle elämälle. Päähenkilö Miisa on nyt 14-vuotias ja valmistautuu elämänsä ensimmäisiin SM-noviisien valintakilpailuihin. Parhaat pääsevät loppukilpailuihin ja voittajasta tulee noviisitason Suomen mestari. Samalla elämä tuo uutta mietittävää monella saralla.

Henna Helmi käsittelee Miisa-kirjoissaan tyttöjen elämään liittyviä paineita ja pyrkii teoksillaan tukemaan tukemaan tyttöjen itsetunnon kehittymistä. Ei tarvitse olla samanlainen kuin muut, vaan jokaisella on oma juttunsa! Henna Helmin muodostelmaluistelujoukkueesta kertovan IceLove-sarjan ensimmäinen osa, Nellyn uudet kuviot, palkittiin Lasten LukuVarkaus -palkinnolla 2018.



Tämäkin omakustanteisesti kuunneltu StoryTelistä. 


Tulevaisuus on auki, mutta löytää suunnan. 

Nilkka kipeytyy, työharjottelu tai mikä työelämään tutustumisjakso se nimeltään onkaan tuo uudenlaista tapaa ilmaista itseään luistelusta kertovien videoiden muodossa. 

Luistelu voi olla luistelua ihan ilman, että tähtäimessä on kisat tai pääsy joukkueeseen jos toiseenkin. 


Hyvä päätös osa kaikin puolin! Olis tätä kyllä lukenut vielä muutaman osan lisääkin. 


Taitoluistelusta minulle tulee mieleen eräs 90-luvulla julkaistu musavideo, jossa käsittääkseni nähdään suomalaista taitoluistelua, tai jäätanssia tai mitä onkaan. 


Linkitän sen videon tähän. 


Enigma - Beyond The Invisible (Official Video)  



Kirjalle tähtiä 5/5.

perjantai 27. maaliskuuta 2026

Henna Helmi Heinonen: Älä luovuta, Miisa!






Henna Helmi Heinonen - Älä luovuta, Miisa!


© 2020 Tammi (Äänikirja): 9789520414405


Sarja


7 / 8


Lukija 


Katja Aakkula


Äänikirjan kesto 


4T 9M


    Kannen suunnittelija


Laura Lyytinen



Haaveesta tulee totta: Miisan ensimmäiset valintakilpailut SM-noviisien sarjassa ovat ovella

Miten Miisa pärjää valintakilpailuissa?

Miisa-sarjasta on tullut yksi 10-4 -vuotiaiden nuorten suosikkisarjoista, koska siinä kuvataan nuorten arkea lämpimästi ja realistisesti. Koulunkäyntiä, perhettä, kaverisuhteita, ensirakkautta, rakkaan harrastuksen asettamia vaatimuksia muulle elämälle. Päähenkilö Miisa on nyt 14-vuotias ja valmistautuu elämänsä ensimmäisiin SM-noviisien valintakilpailuihin. Parhaat pääsevät loppukilpailuihin ja voittajasta tulee noviisitason Suomen mestari. Samalla elämä tuo uutta mietittävää monella saralla.

Henna Helmi käsittelee Miisa-kirjoissaan tyttöjen elämään liittyviä paineita ja pyrkii teoksillaan tukemaan tukemaan tyttöjen itsetunnon kehittymistä. Ei tarvitse olla samanlainen kuin muut, vaan jokaisella on oma juttunsa! Henna Helmin muodostelmaluistelujoukkueesta kertovan IceLove-sarjan ensimmäinen osa, Nellyn uudet kuviot, palkittiin Lasten LukuVarkaus -palkinnolla 2018.


Tämäkin kuunneltu omakustanteisesti StoryTelistä. 


Jännää on monella elämän osa-alueella. 

Ihailen sitä kuinka ihmiset näissä kirjoissa elelee taitoluistelusta, taitoluistelua, taitoluistelulle ja taitoluistelulla. 

On ihanaa lukea tasapainoisesta nuoresta, eikä aina siitä kuinka rikkinäisestä kodista tulllaan ja elämä heittelee, tai siitä kuinka tärkeintä on päästä neitsyydestään. Nimittäin! Juuri tuollaisia kirjoja luin sen ikäisenä, joille nää Miisat on ehkä suunnattu. En tiiä että siihen aikaan olis mitään vastaavaa ollut ja jos olisikin ollut niin en olisi siihen tarttunut, koska oma elämäni oli niin kaaoottista. Eikö se muka nyt oo? Noh. Ainakin mulla on vähemmän ihmisiä, jotka sekottaa kuvioita tai mieltä. 


Kamalaa kun tää on jo toisiks viimenen osanen. En kerro kuinka kilpailuissa Miisan käy. 


Olis ihanaa lukea jatkoa tälle joku sellanen kertomus, jossa Miisa on aikuinen ja mukavaa olis saada tietää onko taitoluistelu pysynyt kuvioissa. 


Mitenkähän muuten Disney On Ice tyypit pääsee niihin juttuihin luistelemaan? En oo koskaan käynyt kyseisessä esityksessä, vaikka ne varmaan vuosittain Suomessa käy. 



Kirjalle taas tähtiä 5/5.

torstai 26. maaliskuuta 2026

Henna Helmi Heinonen: Lähes täydellinen Miisa







Henna Helmi Heinonen - Lähes täydellinen Miisa 


© 2019 Tammi (Äänikirja): 9789520405588


Sarja


6 / 8


Lukija 


Kaisa Happonen


Äänikirjan kesto 


4T 54M


Kannen suunnittelija

Laura Lyytinen




Onko pakko olla täydellinen?

Suositun sarjan uudessa osassa taitoluistelija Miisa pääsee kisaamaan mestaruudesta. Mutta mistä löytää elämänilo uudenlaisten ulkonäköpaineiden keskellä?

Miisa haluaa huipputasolle. Uusien ohjelmien koreografiaa on rakennettu keväästä saakka. Mutta kesän aikana on tapahtunut jotakin outoa. Hypyt, jotka Miisa on osannut hyvin, ovat kadonneet jonnekin. Jokin hänen kehossaan toimii eri tavalla kuin ennen. Ja pahinta on, ettei keväällä ostettu täydellinen kilpailupuku enää näytäkään hyvältä Miisan päällä. Se on liian lyhyt - ja liian tiukka. Myös Miisan muut vaatteet näyttävät kummallisilta Miisan päällä, kutistuneilta.Miisa ottaa mallia olympiavoittaja Alina Zagitovasta ja vähentää syömistä. Lumikin sanoo, että huiput syövät vain pieniä haukkauksia. Lapsuuden idoli saa kuitenkin Miisan miettimään asioita uudelta kantilta. Miisa-sarjan kuudennessa osassa käsitellään tärkeää aihetta: ulkonäköpaineita ja elämäniloa.

Henna Helmi käsittelee suosituissa Miisa-kirjoissaan tyttöjen elämään liittyviä paineita ja pyrkii teoksillaan tukemaan tukemaan tyttöjen itsetunnon kehittymistä. Ei tarvitse olla samanlainen kuin muut, vaan jokaisella on oma juttunsa! Henna Helmin muodostelmaluistelujoukkueesta kertovan IceLove-sarjan ensimmäinen osa, Nellyn uudet kuviot, palkittiin Lasten LukuVarkaus -palkinnolla 2018.




Tämäkin kuunneltu omakustanteisesti StoryTelistä. 


Tuon esittelytekstin alussa kysytään "Onko pakko olla täydellinen?" Siitä mulle tuli välittömästi mieleen biisi, jossa kysellään 

Onko pakko juoda? 


Tuo biisi ei liity tähän kirjaan mitenkään, mutta oli vaan pakko. 



Tässä osassa käsitellään hienosti ulkonäköpaineita. Ja niitähän riittää Miisalla aina pahaan oloon asti ja siitä, että syödään vähän jätetään tietenkin kertomatta ja se kostautuu. 

Kilpailupukukaan ei mahdu, vaikka se aiemmin ostettaessa olikin ollut tosi hyvä ja sit pitää keksiä kuinka kertoo perheelle, ettei tää ollutkaan hyvä ja tarvii uuden. Eräänlaiset kootut selitykset. Uusi pukukin saadaan onneksi hankittua. 

Pitäs varmaan itekin alkaa kattteleen taitoluistelukilpailupukuja kun niissä on paljetteja ja kaikkee semmosta mistä Annukka pitää. 


Onneksi en ole teini tässä ajassa, vaikka siis varmaan joittenkin mielestä mä en oo päässyt niistä ajoistani yhtään mihinkään......... Mä tarkotin nyt sitä, että onneks 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa ei ollut esim. somea. Joku saattaa miettii, että mitenkä sekään mihinkään vaikuttaa kun en näe. Jos semmosia mietit niin mietipä vielä uudestaan. Mä voin olla vaikka onnellinen siitä, ettei siihen aikaan ollu mahollisuutta vaikkapa kuvata liveä someen mistään bileistä....... 

Sokealla ihmisellä on ulkonäköpaineita ihan niinkun teillä tavallisilla itteään "terveenä" pitävillä täällä tallustelijoilla. 


Se onko mulla terve suhde ruokaan vielä näin yli 40-vuotiaana ei kuulu tähän blogiin mitenkään. 


Ihmiset kokee oikeudeksi kommentoida vaikkapa mun painoa, koska mä olen vammainen. Niin ei saa tehä. Vammaisen ihmisen pitäs olla mahollisimman kevyt, että jos sua pitää vaikka nostaa tai muuten auttaa fyysisesti. 


Mun oli tarkotus alottaa tää vuosi pelkästään puolukkamehulla ja tomaattikeitolla. Sitte tuli sen verran paljon asiakirjoja kirjoitettavaksi, että oli pakko miettii taas ihan muitakin syömisiä, että jaksaa tehä ne. 


Huomenna on toiseks viimenen osa tästä sarjasta. 


Tähtii 5/5.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2026

Henna Helmi Heinonen: Miisa luisteluleirillä







Henna Helmi Heinonen - Miisa luisteluleirillä


© 2019 Tammi (Äänikirja): 9789520406523


Sarja


5 / 8


Lukija 


Kaisa Happonen


Äänikirjan kesto 


4T 17M



Tuleeko Miisasta SM-tason luistelija? Miisa pääsee kesäleirille, jossa harjoitellaan huippuvalmentajan johdolla tasotestiä varten. Mutta pystyykö hän keskittymään harjoitteluun, kun poikaystävä vie ajatukset?

Suomen mestaruudesta haaveilevan Miisan pitäisi läpäistä tiukka taitotesti ennen 14-vuotispäiväänsä. Testissä ei saa tulla yhtään virhettä, mutta ensimmäisellä yrityksellä Miisa epäonnistuu.

Miisa pääsee huippuvalmentajan oppiin viikon mittaiselle superleirille, jossa harjoitellaan testin läpäisyä aamusta iltaan. Tiukka harjoitusohjelma ja kilpailu kiristävät kaikkien leiriläisten hermoja. Kaiken kukkuraksi Miisan poikaystävä Anton on samaan aikaan jalkapalloleirillä eikä vastaa Miisan viesteihin! Miisasta alkaa tuntua, että on tehtävä suuria valintoja.Viides Miisa-kirja syventää kuvaa murrosikäisen Miisan tunteista ja kilpaurheilijan elämästä, paineista, joita tulee niin kotoa, koulusta kuin jäältäkin.


Kirja kuunneltu omakustanteisesti StoryTelistä. 


Tammen 

sivuilla ei mainittu kansikuvan tekijää tai sitten minä en vain ymmärrä missä kohtaa siellä se lukee, joten siksi en uskalla mainita kansikuvan tekijää tässä jos se jostain syystä onkin joku muu kuin aiemmissa osissa. En yksinkertaisesti jaksa lukea läpi koko internettiä, jotta löytäisin kansikuvan tekijän tiedon. 



Ihana leiri oottaa! Luistelua aamusta iltaan, sisarukset myös mukana ja poikaystävä myös. 

On se haastavaaa kun on muiden ja omat odotukset luistelun tasosta ja onnistumisesta. 

Poikkis ei vastaile viesteihin ja pää ei tahdo oikeen kestää. Tulee eräs välikohtaus poikkiksen kanssa, luistelutesti epäonnistuu ja kotiuduttua on päätösten aika monessa suhteessa. 


Mä tunnistan tuon hapuilun elämässä kun se on siinä vaiheessa, ettei itekään tiiä kuka on. Toki oon aina saanut olla mä. Eniten asioita on tapahtunut oman pään sisällä ja kaikessa siinä mikä ei mun lapsuuden perheeseen liity mitenkään. Välillä mietin, että mulla on edelleen niinku kaks elämää. Toinen elämä täällä nykyisessä kotikaupungissa ja toinen siinä kylässä mistä oon kotoisin. Näiden välissä on ehkä about 500 kilometriä fyysisesti. Henkisesti saattaa olla sitäkin enemmän..... 


Leiriltä tulee myös uusia kavereita, jotka liittyy Miisan seikkailuihin tulevissa osissa. 



Tähtiä 5/5.

tiistai 24. maaliskuuta 2026

Henna Helmi Heinonen: Miisa ja kaikkien aikojen kevät







Henna Helmi Heinonen - Miisa ja kaikkien aikojen kevät


© 2018 Tammi (Äänikirja): 9789520406516


Sarja


4 / 8


Lukija 


Kaisa Happonen


Äänikirjan kesto 


4T 29M


Kannen taideteos

Laura Lyytinen




Miksei joka päivä voi olla hyvä päivä? Miisa harjoittelee kiivaasti loppukilpailuja ja ykkösryhmään pääsyä varten, mutta parhaan ystävän murheet muuttavat myös Miisan elämää. Seitsemäsluokkalaisen Miisan päivät kuluvat koulun jälkeen jäähallilla harjoituksissa ja poikakaveri Antonin kanssa. Kevään kalenteri on mustanaan merkintöjä: loppukilpailut, seuran yhteinen kevätnäytös, ja ehkä Miisa voisi myös päästä harjoituksissa ykkösryhmään? Läksyt jäävät iltamyöhään, mutta silti Miisa on niin onnellinen, että melkein leijailee! Kun Miisan parhaan ystävän Katan vanhemmat päättävät erota, alkaa Miisa tuntea syyllisyyttä siitä, että hänellä on kaikki niin hyvin. Itkuinen Kata jopa paljastaa, että saattaa joutua lopettamaan luistelun! Miisa haluaa auttaa, mutta miten se onnistuisi? Miten yksi tyttö voisi muuttaa aikuisten asioita - vai voiko? Miisa-sarjan neljäs osa kuvaa luontevasti ja koskettavasti nuorten elämää.



Tämäkin kuunneltu omakustanteisesti StoryTelistä.


Puolet sarjasta jo mennyt. 


Kevät kohisee luistelukiireiden, poikaystävän, ystävien, kavereitten, perheen ja koulun kanssa. 


Miisa haluaa auttaa ystävää hädässä, jotta luistelu jatkuisi hänelläkin. Siitä ei kuitenkaan oikein hyväää seuraa, koska on tarkat säännöt sille miten rahaa kerätään ja luisteluseuran nimeä käytetään. 

Miisa pääsee myös edustustehtäviin ja katsomaan aitiopaikalta seuratoimintaa. Uskon, että nuoren ihmisen mielestä voi sellaset kokoukset olla tylsiä, jossa käsitellään milloin mitäkin talous-, ja muita asioita. 


Sattumien kautta kaikki kuitenkin käy hyvin kirjan päättyessä. 


Tähtiä 5/5.

Sanna Marin: Toivo on tekoja

Sanna Marin - Toivo on tekoja  Suomentanut  Maija Laura Kauhanen Englanninkielinen alkuteos Hope in Action Copyright © 2025 by MA/PI Oy  Suo...